Noin puoli vuotta sitten minut istutettiin perinteisen viistorukin ääreen. Sain käsiini vastakerittyä haisevaa lampaanvillaa... Olin täysin varma, että kokeilen vain ja se on sitten siinä. Pitihän sitä vähän kuitenkin harjoitella. Ensimmäiset kehruun tulokset ovat tässä:
Sitten sain käsiini ihanan pehmeää ja hauskan väristä merinovillaa kammattuna topsina. Kuvassa ensimmäinen kehrätty säie:
Ja tässä valmis lanka kerrattuna:
Eikä tämä juttu todellakaan lopu tähän! Laurilan tilavierailulta jäi mukaan suomenlampaan luonnonväistä kammattua ja karstattua topsia. Osallistuin myös kehruutapaamiseen ja perehdyin kirjallisuuteen, jonka jälkeen syntyivät nämä vyyhdit:
Nälkä senkun kasvaa... Erilaisia kuituja on maailma pullollaan. Postimies on kantanut kotiin mm. tämän merinovilla-silkki-sekoituksen Englannista asti:
Kaikki kehräämiseni olen tehnyt lainassa olevalla vanhalla viistorukilla. Kunpa joskus saisi vaikka tällaisen...
