Kehräämisen pyörteissä

Noin puoli vuotta sitten minut istutettiin perinteisen viistorukin ääreen. Sain käsiini vastakerittyä haisevaa lampaanvillaa... Olin täysin varma, että kokeilen vain ja se on sitten siinä. Pitihän sitä vähän kuitenkin harjoitella. Ensimmäiset kehruun tulokset ovat tässä:



Sitten sain käsiini ihanan pehmeää ja hauskan väristä merinovillaa kammattuna topsina. Kuvassa ensimmäinen kehrätty säie:
Ja tässä valmis lanka kerrattuna:
Eikä tämä juttu todellakaan lopu tähän! Laurilan tilavierailulta jäi mukaan suomenlampaan luonnonväistä kammattua ja karstattua topsia. Osallistuin myös kehruutapaamiseen ja perehdyin kirjallisuuteen, jonka jälkeen syntyivät nämä vyyhdit:






Nälkä senkun kasvaa... Erilaisia kuituja on maailma pullollaan. Postimies on kantanut kotiin mm. tämän merinovilla-silkki-sekoituksen Englannista asti:


Kaikki kehräämiseni olen tehnyt lainassa olevalla vanhalla viistorukilla. Kunpa joskus saisi vaikka tällaisen...

Poppanaa ja pipo

Tuttavan lastenhuoneeseen valmistin kutomalla sängynpeiton ja tyynynpäällisen. Värimaailma otettiin Marimekon Mökki-kankaasta, jolla peitto kantattiin. Tyynyn koristeeksi tikkasin myös pari mökkiä. Kude on Pirkanmaan Kotityön sammaleenvihreää poppanaa ja loimi on vihreäksi värjättyä kuusisäikeistä kalalankaa.



Omaksi ilokseni ja lämmikkeeksi valmistin Northern Wurm -pipon. Lankana on yksivärinen Adriafilin Regina ja kirjava Adriafil Knitcol trends.

Mattoja II: Iso siksak ja lisää räsyjä

Iso siksak on kooltaan pienempi kuin kaverinsa Pieni siksak, mutta kuvio on isompi. Vaaleansininen trikookude on puretusta trikoomatosta ja tumma pohjakude on juuttia. Päihin kudoin päärmeet ohentamalla trikookudetta.

Räsymattoja pitää päästä tekemään koska se on ehkä parasta kudonnassa. Väreillä voi leikitellä miten haluaa ja materiaali on (yleensä) ilmaista. Kyseessä on myös mitä oivallisin käyttöesine, eikä työ mene koskaan hukkaan.



Siniraidallisen räsymaton tein anopin keittiöön. Sattui vielä niin mukavasti, että mattoon kudoin muutamia anopin siskolta saamiani räsyjä.


Ruskeat räsymatot tein ystävälle hänen omista räsykuteista. Nämä matot saavat kodin kesämökiltä.

Mattoja I: Ranta ja Pieni Sik-Sak

Eka mattoni koulussa oli hohtavan turkoosi räsymatto (nimesin sen Rannaksi). Koulun kutomossa loisteputkien valossa se näyttää jopa liian hailakalta, mutta kotona parkettia vasten värit oikein loistavat. Se on ihana, vaikka itse sanonkin. Matossa on kolmannes ostotrikoota (josta tuo turkoosikin on peräisin) ja loput räsyjä. Leveys on 125 cm ja pituutta kertyi 235 cm. Mustat hapsut laitoin kierteelle ja lisäsin joka laankapariin vielä yhden langan, jolloin sain hapsuihin enemmän näköä.


Pieni Sik-Sak muodostuu harmaasta trikookuteesta ja räsykuteesta. Sidos on toimikkaan muunnelma ja trikookude muodostaa kuvion, räsykuteen ollessa pohjakuteena. Tämä matto tuli äidin keittiöön. Matto on aika paksu, mutta onneksi se on aika pieni 70 x 120 cm, joten puistelu ei käy hankalaksi. Tähänkin mattoon lisäsin hapsuihin ylimääräisiä lankoja. Beigen kalalangan sekaan laitoin punaista puuvillalankaa.

Lämmikkeeksi syyssäähän

Kesän mittaan valmistui ihana onnistumisen iloja tarjonnut Minttumaari-huivi. Huiviin käytin Araucania Ranco Multy sukkalankaa. Huivin lankaa sekä Sandnesin Kitten mohairia sekoitin turkoosiin myssyyn.

Oma kuosi

Kankaanpainantakurssilla syntyi oman valokuvan pohjalta tällainen kivimuuri-printti. Sama printti on myös isona kuvana. Tähän verhoon printti päätyi pitkäksi "muuriksi", mutta painoin sitä myös lyhyempänä pätkänä pellavaliinoihin.

Kutojalle "suojavaate"

Päivitykset ovat muuttohässäkän ja erittäin työlään toukokuun vuoksi jääneet vähemmälle. Tässä kevään ompelujakson tekeleitä:Keväällä ompelukurssilla tein työessun tulevia kudontakursseja ajatellen. Tarkoitus olisi suojata omia vaatteita pölyltä, jota etenkin räsymattoa kutoessa tarttuu vaatteisiin hirvitävästi. Essun suunnittelin tunikamalliseksi, jossa on kätevällä korkeudella kaksi isoa taskua, lenkit saksille ja mittanauhalle sekä pieni neulatyyny. Essun saa auki vasemmasta sivusta, jolloin se on helppo pukea. Kangas on Marimekon Savannia. Kangasta ei ollut ihan riittävästi, joten ostin lisää ihan tavallista vihreää lakanakangasta. Marimekon kankaasta tein vinonauhaa, jolla huolittelin käden- ja pääntiet.Ompelujaksolla syntyi niin monta erilaista essua kuin oli oppilaitakin! Jokainen teki omien tarpeidensa mukaan ja tietysti suosikkiväreissään. Taisipa jokaisella olla materiaalina jotain vanhaa...

Mummin vanhat käsin virkatut pitsit päätyivät tyynyliinaan, johon myös harjottelin nimikointia.